Soolomatkailua
Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tuoda kuvat koko ehmm... kuluneelta vuodelta läppärille ja ajattelin, että olisi hyvä tehdä catch-uppia! Lähdin tosiaan pari viikkoa sitten käymään Korfulla, ottamassa hieman lomaa ja tilaa ajatuksille ja itselle kiireisen kevään ja kesän jäljiltä. Lähtö oli kohtuullisen ekstemporee; löysin halvat lennot ja seuraavan viikon sunnuntaina oli lähtö.
Soolomatkustaminen on jotain, mitä olen halunnut pitkään tehdä. En oikeastaan osannut jännittää yksin matkustamista, sillä kahdesti ulkomaille muuttaneena ajattelin selviäväni hyvin. Lentämistäkin on tullut yksin tehtyä, eli sinäänsä ihan ok ajatuksena. Matka-aika tällä kertaa oli vain neljä päivää ja kolme yötä, mikä oli ihan sopiva pituus ensimmäiselle reissulle pienellä Korfun saarella.
Lähtöasetelmat kuitenkin oli, että vasta vuosi sitten opin käymään yksin kahviloissa tekemässä opparia tai syömään yksin. Tullessani keväällä Lontooseen tätä työtä varten yöksi, koin pelottavaksi sanoa olevani yksin. Ajatus siitä, että ihmiset tuomitsisivat tai ihmettelisivät yksin matkustamista, on ehkä rajaavin tekijä.
Muutama asia, mitä en oikeastaan ollut miettinyt loppuun oli äidin kysymys; "mitä teen jos en sinua tavoita". Kysymykseen en oikein osannut antaa vastausta. Lähinnä täytyy pystyä luottamaan maalaisjärkeen, ja itse esimerkiksi pidin jatkuvasti yhteyttä missä menen. En osaa oikeastaan edes pelätä yksin liikkumista, sillä luotan maalaisjärkeenikin niin paljon. Lontoossakaan en pelkää iltaisin liikkumista, koska huolehdin aina turvallisuudesta ja puhelimen navigaattorit ovat aina päällä.
Matkalla fiilikset olivat hyvät. Tutustuin naapuritavernan pitäjiin, jotka antoivat paljon hyviä vinkkejä mitä tehdä ja mihin mennä. Sosiaalisuus on ihan erilaista, sillä ekstorverttina introverttina päivän aikana tekee mieli puhua ja tutustua uusiin ihmisiin, mikä tietysti on matkailun yksi parhaita puolia. Olin yötä AirBnB:ssä, mutta seuraavalla kerralla ajattelin ottaa hostellin muiden sooloreissailijoiden tavoin uusien tuttavuuksien tekemiseksi, mistä olinkin saanut vinkkejä. Lyhyellä varoitusajalla vain en sattunut löytämään riittävän houkuttelevia hostelleja, mutta ensi kerralla. ;-)
Muita jännittäviä tekijöitä oli saaren sisällä liikkuminen. Meinasin jäädä jumiin väärälle puolelle saarta myöhässä olevien julkisten takia, mikä pisti hermostuttamaan. Näissä tilanteissa koitan vaan usein ajatella, että rahaa on onneksi mukana ja taksilla pääsee kotiin. Olosuhteiden alla kuitenkin olisi ollut mukavaa, että joku rauhoittelee vieressä. Nämä on kuitenkin sellaisia tilanteita, mitä tulee vastaan kotimaassakin matkustellessa, enkä onnekseni ollut ainoa turhautunut. Bussit onneksi odotti vaihtajia bussiasemalla, vaikka uusi kuski ei tiennytkään missä pysäkkini sijaitsi... Oh well. :D
Mikä oli parasta? Omat ajatukset, aurinko. Tila mennä ja tehdä miten haluaa, kääntyä tietyn kulman taakse kun siltä tuntuu ja suunnitella menot juuri niin kuin haluaa. Nautin yksin matkailusta täysin siemauksin, ja seuraavana kohteena ajattelin mm. Barcelonaa, josta olen lukenut hyvää soolomatkailijoiden kesken. Tutut ovat olleet kyllä vaikuttuneita siitä, että matkustaa yksin ja olen kohdannut hauskoja reaktioita, mikä oli rohkaisevaa erityisesti ennen lähtöä. Vahva suositus, ja näitä tulee lisää! Kuvat tulevat nyt eri postaukseen, koska tästä tulee muuten kilometrin pituinen dialogi. :-D
Soolomatkustaminen on jotain, mitä olen halunnut pitkään tehdä. En oikeastaan osannut jännittää yksin matkustamista, sillä kahdesti ulkomaille muuttaneena ajattelin selviäväni hyvin. Lentämistäkin on tullut yksin tehtyä, eli sinäänsä ihan ok ajatuksena. Matka-aika tällä kertaa oli vain neljä päivää ja kolme yötä, mikä oli ihan sopiva pituus ensimmäiselle reissulle pienellä Korfun saarella.
Lähtöasetelmat kuitenkin oli, että vasta vuosi sitten opin käymään yksin kahviloissa tekemässä opparia tai syömään yksin. Tullessani keväällä Lontooseen tätä työtä varten yöksi, koin pelottavaksi sanoa olevani yksin. Ajatus siitä, että ihmiset tuomitsisivat tai ihmettelisivät yksin matkustamista, on ehkä rajaavin tekijä.
Muutama asia, mitä en oikeastaan ollut miettinyt loppuun oli äidin kysymys; "mitä teen jos en sinua tavoita". Kysymykseen en oikein osannut antaa vastausta. Lähinnä täytyy pystyä luottamaan maalaisjärkeen, ja itse esimerkiksi pidin jatkuvasti yhteyttä missä menen. En osaa oikeastaan edes pelätä yksin liikkumista, sillä luotan maalaisjärkeenikin niin paljon. Lontoossakaan en pelkää iltaisin liikkumista, koska huolehdin aina turvallisuudesta ja puhelimen navigaattorit ovat aina päällä.
Matkalla fiilikset olivat hyvät. Tutustuin naapuritavernan pitäjiin, jotka antoivat paljon hyviä vinkkejä mitä tehdä ja mihin mennä. Sosiaalisuus on ihan erilaista, sillä ekstorverttina introverttina päivän aikana tekee mieli puhua ja tutustua uusiin ihmisiin, mikä tietysti on matkailun yksi parhaita puolia. Olin yötä AirBnB:ssä, mutta seuraavalla kerralla ajattelin ottaa hostellin muiden sooloreissailijoiden tavoin uusien tuttavuuksien tekemiseksi, mistä olinkin saanut vinkkejä. Lyhyellä varoitusajalla vain en sattunut löytämään riittävän houkuttelevia hostelleja, mutta ensi kerralla. ;-)
Muita jännittäviä tekijöitä oli saaren sisällä liikkuminen. Meinasin jäädä jumiin väärälle puolelle saarta myöhässä olevien julkisten takia, mikä pisti hermostuttamaan. Näissä tilanteissa koitan vaan usein ajatella, että rahaa on onneksi mukana ja taksilla pääsee kotiin. Olosuhteiden alla kuitenkin olisi ollut mukavaa, että joku rauhoittelee vieressä. Nämä on kuitenkin sellaisia tilanteita, mitä tulee vastaan kotimaassakin matkustellessa, enkä onnekseni ollut ainoa turhautunut. Bussit onneksi odotti vaihtajia bussiasemalla, vaikka uusi kuski ei tiennytkään missä pysäkkini sijaitsi... Oh well. :D
Mikä oli parasta? Omat ajatukset, aurinko. Tila mennä ja tehdä miten haluaa, kääntyä tietyn kulman taakse kun siltä tuntuu ja suunnitella menot juuri niin kuin haluaa. Nautin yksin matkailusta täysin siemauksin, ja seuraavana kohteena ajattelin mm. Barcelonaa, josta olen lukenut hyvää soolomatkailijoiden kesken. Tutut ovat olleet kyllä vaikuttuneita siitä, että matkustaa yksin ja olen kohdannut hauskoja reaktioita, mikä oli rohkaisevaa erityisesti ennen lähtöä. Vahva suositus, ja näitä tulee lisää! Kuvat tulevat nyt eri postaukseen, koska tästä tulee muuten kilometrin pituinen dialogi. :-D