Alongside river Thames
Meillä on tänään ihanan sateinen sunnuntai, joten ajattelin, että olisi hyvä hetki päivitellä kuulumisia tännekin!
Mitään erityisen suurta ei ole tapahtunut, mutta elokuuhan se vasta menokuu onkin. Tiedossa on reissuja Suomeen ja Hollantiin, jee! Oon niin inskana, etten ehkä kestä. :D en tiedä mikä saa mut eniten innostumaan, Suomi vai suodatinkahvi haha.
Viime aikoina on tullut käveltyä Thamesin vartta pitkin jostain syystä aika paljon. Yksi lempparipaikoistani, St Dunstan in the East sijaitsee lähettyvillä. Se on kaunis, rappioutunut katolilainen kirkko. Kirkko on rakennettu alunperin 1100-luvulla, kunnostettu sen jälkeen muutaman kerran ja Lontoon suurpalon jälkeen täysin peruskorjattu toiseen maailmansotaan saakka, jolloin se tuhoutui pahasta, mutta on siitä huolimatta jätetty paikalleen. Nykyään kirkko toimii puistona, joka on niin instagrammattavaa matskua, että huhhuh.
Tarkoitus on ollut käydä puistossa nauttimassa fiiliksestä, mutta aukioloaikojen puitteissa olen pääynyt Thamesin varteen lukemaan lempparipaikalleni. Ennen kuin aurinko ja helteet poltti nurmikot käytännössä koko Lontoosta, oli Thamesin varrella pieni nurmikkopläntti, josta näkyi sopivasti The Shard. Onneksi pikkupuiston vieressä on myös penkit, joista on hyvä seurata turisteja ja The Shardia, hahah. Ihan lempparipaikka lukemiseen, sillä jostain syystä spotti on pysynyt usein kohtuullisen rauhallisena.
Viime sunnuntaina luettuani yllä kuvatun kirjan loppuun (ihan ok, 3/5; aika geneerisiä ajatuksia, vaikka taitto oli erittäin kaunis), päätin kävellä Tower Bridgelle, sillä en ollut aikaisemmin käynyt siltaa lähietäisyydeltä katsomassa.
Myöhemmin tällä viikolla käytiin kaverin kanssa ulkoilmajoogailemassa ja syömässä The Shardin lähellä, jonka jälkeen käveltiin Thamesin vartta auringon laskiessa. Ilma oli aivan mieletön; kello oli lähes puoli kymmenen, ja oli edelleen +28 astetta lämmintä! Päivä oli kieltämättä herkälle suomalaiselle ollut tukalan kuuma, sillä asteita parhaimmillaan oli +35 omien havaintojen mukaan. Mutta ilta oli kaunis. Sellainen, jonka tietää muistavansa, ja jossa on jotain erityistä, vaikka täysin tavallinen olikin.
Mitään erityisen suurta ei ole tapahtunut, mutta elokuuhan se vasta menokuu onkin. Tiedossa on reissuja Suomeen ja Hollantiin, jee! Oon niin inskana, etten ehkä kestä. :D en tiedä mikä saa mut eniten innostumaan, Suomi vai suodatinkahvi haha.
Viime aikoina on tullut käveltyä Thamesin vartta pitkin jostain syystä aika paljon. Yksi lempparipaikoistani, St Dunstan in the East sijaitsee lähettyvillä. Se on kaunis, rappioutunut katolilainen kirkko. Kirkko on rakennettu alunperin 1100-luvulla, kunnostettu sen jälkeen muutaman kerran ja Lontoon suurpalon jälkeen täysin peruskorjattu toiseen maailmansotaan saakka, jolloin se tuhoutui pahasta, mutta on siitä huolimatta jätetty paikalleen. Nykyään kirkko toimii puistona, joka on niin instagrammattavaa matskua, että huhhuh.
Tarkoitus on ollut käydä puistossa nauttimassa fiiliksestä, mutta aukioloaikojen puitteissa olen pääynyt Thamesin varteen lukemaan lempparipaikalleni. Ennen kuin aurinko ja helteet poltti nurmikot käytännössä koko Lontoosta, oli Thamesin varrella pieni nurmikkopläntti, josta näkyi sopivasti The Shard. Onneksi pikkupuiston vieressä on myös penkit, joista on hyvä seurata turisteja ja The Shardia, hahah. Ihan lempparipaikka lukemiseen, sillä jostain syystä spotti on pysynyt usein kohtuullisen rauhallisena.
Viime sunnuntaina luettuani yllä kuvatun kirjan loppuun (ihan ok, 3/5; aika geneerisiä ajatuksia, vaikka taitto oli erittäin kaunis), päätin kävellä Tower Bridgelle, sillä en ollut aikaisemmin käynyt siltaa lähietäisyydeltä katsomassa.
Ja kaunishan se olikin!
Myöhemmin tällä viikolla käytiin kaverin kanssa ulkoilmajoogailemassa ja syömässä The Shardin lähellä, jonka jälkeen käveltiin Thamesin vartta auringon laskiessa. Ilma oli aivan mieletön; kello oli lähes puoli kymmenen, ja oli edelleen +28 astetta lämmintä! Päivä oli kieltämättä herkälle suomalaiselle ollut tukalan kuuma, sillä asteita parhaimmillaan oli +35 omien havaintojen mukaan. Mutta ilta oli kaunis. Sellainen, jonka tietää muistavansa, ja jossa on jotain erityistä, vaikka täysin tavallinen olikin.
Sellaista tällä kertaa. Lontoo alkaa tuntumaan enemmän kodilta kuin on aikaisemmin tuntunut.