The sun doesn't shine to be seen
Tämä vuosi on ollut onnellista haipakkaa, hattarapalloja ja pinkkien pilvien päällä taivaltamista.
Tuntuu hurjalta ajatella, että siitä on jo yli neljä kuukautta, kun istuimme luonani syömässä sushia ja sytytimme tähtisädetikut palamaan vuoden vaihtuessa. Paljon on tapahtunut tämän vuoden aikana ja kun ajattelen tapahtumia, alkaa minua kieltämättä vähän itkettää onnesta (toivoisin, että vitsailisin, mutta en vitsaile). Haluan puhua tämän vuoden tapahtumista, haluan kertoa niistä täällä, mutta vielä en ole siihen valmis. Pitkään ei tarvitse odottaa, sillä pian koen olevani valmis kertomaan kuluneesta vuodesta avoimesti.
Jotta kuulumisten vaihto ei jäisi yhtä yksinkertaiseksi kuin luvattu koulutuslupaus (hah hah, jaksaa vieläkin naurattaa sen toteutuminen), ajattelin kertoa mitä kaikkea on taas tullut puuhailtua.
Sisustusvimmani on ollut suuri, jonka johdosta olen tehnyt kodin sellaiseksi, mistä pidän. En ole ajatellut loppuun saakka käykö värit yhteen tai onko tämä nyt kaikista järkevin ratkaisu - pakkohan sen on olla ja käydä, koska kaikki muutkin asiat ympärilläni täyttävät nämä kriteerit!
Olen matkustellut ja tehnyt tuttavuutta Tallinnan kanssa. Minulla oli pitkään etäsuhde Tallinnan kanssa, kuulin vain kivoja tarinoita, mutta en päässyt olemaan lähekkäin ja edellisestä kohtaamisestamme tuntui olevan ikuisuus. Tänä vuonna kuitenkin olen käynyt jo kahdesti. Ensin päiväreissulla ja sen jälkeen ollut jopa yötä! Etenimme nopeasti ;-D
Lisäksi kävin yötä Lontoossa. Luonnollisesti eksyin matkalla ja tutustuin paikallisiin junien (metrojen? tubien (tube)? undergroundien?) asematunneleihin ja kodittomien majoituksiin näissä asematunneleissa. Väärällä puolella Hyde parkia, kello kahdeksan illalla paikallista aikaa ja iina työpäivän jälkeen ei ollut kaikista optimistisin näky. Selvisin kuin selvisin perille oikealle hotellille, mutta en vain tiennyt itkeäkö vai nauraa taas kommelluksilleni. Hotellin concierge ihmetteli miksi haluan syödä vain marjoja enkä tilata huonepalvelusta. Meinasin kertoa, että olen elänyt lumen, talven ja viiman keskellä ilman tuoretta ruokaa (= marjoja) syyskuusta asti ja haaveillut tuoreista pensasmustikoista sitäkin pidempään, sillä olen Suomesta. Sen sijaan hymyilin väsyneesti ja esitin, että en puhunut kunnolla englantia. Kypsää, Iina.
Lisäksi olen tehnyt paljon töitä ja koittanut tasata tasapainoa vapaa-ajan välillä pitämällä arkivapaita. Pitkästä aikaa kuitenkin, minulla on täysin vapaa viikonloppu. Ei suunnitelmia, ei aikatauluja. Joitain asioita täytyy tehdä, mutta muuten nautin musiikista ja siivoamisesta (muut meditoi, minä siivoan). Ai autuutta!
Palataan seuraavaksi asiaan kuvien kanssa. Ihanaa viikonloppua!
Ps. Olen saavuttanut tämän vuoden bucket listiltä yhden asian. Jee!
Tuntuu hurjalta ajatella, että siitä on jo yli neljä kuukautta, kun istuimme luonani syömässä sushia ja sytytimme tähtisädetikut palamaan vuoden vaihtuessa. Paljon on tapahtunut tämän vuoden aikana ja kun ajattelen tapahtumia, alkaa minua kieltämättä vähän itkettää onnesta (toivoisin, että vitsailisin, mutta en vitsaile). Haluan puhua tämän vuoden tapahtumista, haluan kertoa niistä täällä, mutta vielä en ole siihen valmis. Pitkään ei tarvitse odottaa, sillä pian koen olevani valmis kertomaan kuluneesta vuodesta avoimesti.
Jotta kuulumisten vaihto ei jäisi yhtä yksinkertaiseksi kuin luvattu koulutuslupaus (hah hah, jaksaa vieläkin naurattaa sen toteutuminen), ajattelin kertoa mitä kaikkea on taas tullut puuhailtua.
Sisustusvimmani on ollut suuri, jonka johdosta olen tehnyt kodin sellaiseksi, mistä pidän. En ole ajatellut loppuun saakka käykö värit yhteen tai onko tämä nyt kaikista järkevin ratkaisu - pakkohan sen on olla ja käydä, koska kaikki muutkin asiat ympärilläni täyttävät nämä kriteerit!
Olen matkustellut ja tehnyt tuttavuutta Tallinnan kanssa. Minulla oli pitkään etäsuhde Tallinnan kanssa, kuulin vain kivoja tarinoita, mutta en päässyt olemaan lähekkäin ja edellisestä kohtaamisestamme tuntui olevan ikuisuus. Tänä vuonna kuitenkin olen käynyt jo kahdesti. Ensin päiväreissulla ja sen jälkeen ollut jopa yötä! Etenimme nopeasti ;-D
Lisäksi kävin yötä Lontoossa. Luonnollisesti eksyin matkalla ja tutustuin paikallisiin junien (metrojen? tubien (tube)? undergroundien?) asematunneleihin ja kodittomien majoituksiin näissä asematunneleissa. Väärällä puolella Hyde parkia, kello kahdeksan illalla paikallista aikaa ja iina työpäivän jälkeen ei ollut kaikista optimistisin näky. Selvisin kuin selvisin perille oikealle hotellille, mutta en vain tiennyt itkeäkö vai nauraa taas kommelluksilleni. Hotellin concierge ihmetteli miksi haluan syödä vain marjoja enkä tilata huonepalvelusta. Meinasin kertoa, että olen elänyt lumen, talven ja viiman keskellä ilman tuoretta ruokaa (= marjoja) syyskuusta asti ja haaveillut tuoreista pensasmustikoista sitäkin pidempään, sillä olen Suomesta. Sen sijaan hymyilin väsyneesti ja esitin, että en puhunut kunnolla englantia. Kypsää, Iina.
Lisäksi olen tehnyt paljon töitä ja koittanut tasata tasapainoa vapaa-ajan välillä pitämällä arkivapaita. Pitkästä aikaa kuitenkin, minulla on täysin vapaa viikonloppu. Ei suunnitelmia, ei aikatauluja. Joitain asioita täytyy tehdä, mutta muuten nautin musiikista ja siivoamisesta (muut meditoi, minä siivoan). Ai autuutta!
Palataan seuraavaksi asiaan kuvien kanssa. Ihanaa viikonloppua!
Ps. Olen saavuttanut tämän vuoden bucket listiltä yhden asian. Jee!