What's up
Nonniin, pientä tilannepäivitystä jälleen tarjolla. Sen lisäksi, että meille on muodostunut pienellä kaveriporukalla tavaksi maanantai-iltaisin käydä juomassa lasi(t) viiniä eräässä lähikuppilassa olemme alkaneet pitää leffailtoja keskiviikkoisin. Täällä keskiviikot (- kuten missä tahansa muualla paitsi Tampereella :D) ovat otollisia opiskelijabileille, eli meidän leffaillat ovat toimineet etkojen etkoina. Leffat valitaan demokraattisesti äänestyksellä ja jokaisella on vuoronsa ehdottaa elokuvia, joista sitten eniten ääniä saanut katsotaan. Reilua? Kyllä. Länsi-Eurooppalaista? Erittäin. Yliopistolaista? Kyllä. Itsellähän on tosin torstaiaamuisin mielenkiintoisimman kurssini (tai moduulin, kuten täällä puhutaan), strategic management of human resources, luennot heti yhdeksältä, joten olen kilttinä likkana hipsinyt kotiin hyvissä ajoin. Tosin pakko myöntää, että aamut täällä ei ole sitä vähääkään mua varten. Ihmiset asuntolassamme pitävät hereillä myös kanssa-asujiaan, mutta onneksi kyse on vain yhdestä aikaisesta herätyksestä viikossa.
Meille on siis täällä muodustunut jokusen hengen kaveriporukka ja sen sisällä jo ns. jokaiselle ominaisuuksia/persoonia. Esim eräällä on tapana kadota hetkeksi ja ilmestyä hetken päästä takaisin, eräs tunnetaan feministinä ja eräs tunnustaa ranskalaisuutta kliseisyyttä. Omaa rooliani en meidän ryhmässä osaa sanoa, ehkä olen se indie-hippi kuten Suomessakin.
Ensimmäiset koti-ikävätkin on kerenneet puskea päälle. Ei mitään järisyttävän suurta, onnekseni vielä, mutta lähinnä liittyen tapoihin ja standardeihin. Välillä esimerkiksi on haasteellista ymmärtää jotain asiaa tai toimintatapaa, joka eroaa jo totutusta normista. Toki, sehän on kulttuuriero ja niitä täältä tultiin hakemaan - eri tapoja toimia kuin Suomessa. Koulutöissä huomaan esimerkiksi ajattelevani asian monimutkaisemmin ja haasteellisempana kuin se oikeasti onkaan, mutta uskon tottuvani nopeasti eri odotuksiin koulutöiden osalta. Ensimmäisen ison (2000 sanan essee) palautuskin puskee jokusen viikon päästä päälle, mikä jännittää jo jonkin verran!
Koti-ikävää sattui onneksi helpottamaan tyttöjeni, ja ensimmäisten Suomi-vieraiden, vierailu täällä Derbyssä. Siis voitteko uskoa, kuinka ihania ystäviä mulla on - he matkustivat päivän aikana yli 14 tuntia ollakseen Keski-Englannissa kolme yötä ja kaksi päivää (koska viimeinen päivä vietettiin Lontoossa). <3 Meidän tapa viettää viimeinen päivä, itse ystävänpäivä sujui erinomaisesti. Matkustettiin Lontooseen kierreltiin vähän paikkoja ja odoteltiin pitkään aamupalaa... Voin myöhemmin kertoa lisää kuluneesta viikonlopusta kuvineen tarkemmin. :-)
Tyttöjen lähdettyä oli vaikeaa taas puhua englantia täysin rinnoin. Kävin eilen testaamassa "ballroom"-tansseja, eli siis kilpatanssitunnilla. En hirveän monelle ole tainnut kertoa, mutta olen kolmannella luokalla harrastanut kilpatanssia. Oli hauskaa huomata, kuinka joitain askelkuvioita vielä muistui mieleen yli 12 vuoden jälkeen! Oman haasteensa toi toki englanninkielinen termistö ja vajavainen harrastelijaryhmä; tanssin harrastajat eivät ole erityisen aktiivisia harkoissa kävijöitä. Tanssiopettajan kanssa puhuminen oli myös erityisen haasteellista johtuen kahdesta edellä mainitusta syystä yhdistettynä väsymykseen, mutta tunnista selvittiin ehjin nahoin. Valitettavasti tästä en saanut itselleni kuitenkaan intoa aloittaa uutta tanssiharrastusta, vaikka hauskaa olikin. Saa nähdä mitä seuraavaksi tulee testattua. ;P
Ainiin! Kaikista jännittävin kuuluminen. Työharjoitteluni alkaa kuukauden päästä. Kyllä, mulla on siis vaihto, opparin viimeistely ja harkka samaan aikaan. Pakko sanoa, että odotan ihan mielettömästi kalenterin täyttymistä. Nämä päivät, jolloin on liian helppoa tyhjähköjen aikataulujen vuoksi, alkaa käydä raskaiksi (first world problems tiedetään). Käytyäni juttelemassa harjoittelusta tulevan ohjaajani kanssa, paikka vaikuttaa juuri sopivalta ja harjoittelu suunnitelma on tehty omien toiveideni mukaan. Oon niin innoissani!!
Meille on siis täällä muodustunut jokusen hengen kaveriporukka ja sen sisällä jo ns. jokaiselle ominaisuuksia/persoonia. Esim eräällä on tapana kadota hetkeksi ja ilmestyä hetken päästä takaisin, eräs tunnetaan feministinä ja eräs tunnustaa ranskalaisuutta kliseisyyttä. Omaa rooliani en meidän ryhmässä osaa sanoa, ehkä olen se indie-hippi kuten Suomessakin.
Ensimmäiset koti-ikävätkin on kerenneet puskea päälle. Ei mitään järisyttävän suurta, onnekseni vielä, mutta lähinnä liittyen tapoihin ja standardeihin. Välillä esimerkiksi on haasteellista ymmärtää jotain asiaa tai toimintatapaa, joka eroaa jo totutusta normista. Toki, sehän on kulttuuriero ja niitä täältä tultiin hakemaan - eri tapoja toimia kuin Suomessa. Koulutöissä huomaan esimerkiksi ajattelevani asian monimutkaisemmin ja haasteellisempana kuin se oikeasti onkaan, mutta uskon tottuvani nopeasti eri odotuksiin koulutöiden osalta. Ensimmäisen ison (2000 sanan essee) palautuskin puskee jokusen viikon päästä päälle, mikä jännittää jo jonkin verran!
Koti-ikävää sattui onneksi helpottamaan tyttöjeni, ja ensimmäisten Suomi-vieraiden, vierailu täällä Derbyssä. Siis voitteko uskoa, kuinka ihania ystäviä mulla on - he matkustivat päivän aikana yli 14 tuntia ollakseen Keski-Englannissa kolme yötä ja kaksi päivää (koska viimeinen päivä vietettiin Lontoossa). <3 Meidän tapa viettää viimeinen päivä, itse ystävänpäivä sujui erinomaisesti. Matkustettiin Lontooseen kierreltiin vähän paikkoja ja odoteltiin pitkään aamupalaa... Voin myöhemmin kertoa lisää kuluneesta viikonlopusta kuvineen tarkemmin. :-)
Tyttöjen lähdettyä oli vaikeaa taas puhua englantia täysin rinnoin. Kävin eilen testaamassa "ballroom"-tansseja, eli siis kilpatanssitunnilla. En hirveän monelle ole tainnut kertoa, mutta olen kolmannella luokalla harrastanut kilpatanssia. Oli hauskaa huomata, kuinka joitain askelkuvioita vielä muistui mieleen yli 12 vuoden jälkeen! Oman haasteensa toi toki englanninkielinen termistö ja vajavainen harrastelijaryhmä; tanssin harrastajat eivät ole erityisen aktiivisia harkoissa kävijöitä. Tanssiopettajan kanssa puhuminen oli myös erityisen haasteellista johtuen kahdesta edellä mainitusta syystä yhdistettynä väsymykseen, mutta tunnista selvittiin ehjin nahoin. Valitettavasti tästä en saanut itselleni kuitenkaan intoa aloittaa uutta tanssiharrastusta, vaikka hauskaa olikin. Saa nähdä mitä seuraavaksi tulee testattua. ;P
Ainiin! Kaikista jännittävin kuuluminen. Työharjoitteluni alkaa kuukauden päästä. Kyllä, mulla on siis vaihto, opparin viimeistely ja harkka samaan aikaan. Pakko sanoa, että odotan ihan mielettömästi kalenterin täyttymistä. Nämä päivät, jolloin on liian helppoa tyhjähköjen aikataulujen vuoksi, alkaa käydä raskaiksi (first world problems tiedetään). Käytyäni juttelemassa harjoittelusta tulevan ohjaajani kanssa, paikka vaikuttaa juuri sopivalta ja harjoittelu suunnitelma on tehty omien toiveideni mukaan. Oon niin innoissani!!