Pa pa l' americano?
Koska opiskelen englanniksi, olen hitaasti ja varmasti alkanut tottumaan englannin kielen päivittäiseen käyttämiseen. Lähtökohdat englanninkieleeni ja sen kieliseen opiskeluun olivat aika tavanomaiset; ylioppilaskirjoituksista sain keskivertoisen tuloksen ja vieraskielistä kirjallisuutta oli tullut luettua harvakseltaan. Muistan esimerkiksi lainanneeni äidiltä The Help (Kathryn Stockettin, kirja oli ns. 5/5) -kirjan ja lukeneeni sitä erittäin monta monta kuukautta junassa silloisella työmatkallani. Urakka oli pitkä, raskas ja erikoinen lukiessa aksentellista englantia, ihan kuin sitä olisi itse osannut puhua! Ulkomaan reissujakaan ei ollut tullut tehtyä, lukuunottamatta yhtä lomaa Italiassa, jossa Englanissa asunut siskoni hoiti suurimman osan kommunikoinnista paikallisten italiaanojen kanssa. Useilla suomalaisilla samalla linjalla opiskelevilla koulukavereillani oli jotain taustaa reissaamisesta tai kansainvälisyydestä, joko asumisen tai reissaamisten vuoksi. Oma kansainvälinen kokemukseni perustui siis lähinnä TV-sarjoihin ja elokuviin.
Muistan, kuinka ensimmäisten orientoivien koulupäivieni jälkeen luulin unohtaneeni suomen kielen puhumisen. Oli siis orientoivat viikot, kun tein tuttavuutta koulumme muihin fukseihin. Selitin kauheasti jotain juttua, mutta en millään saanut suomen kieltä päähäni, koska olin puhunut muutaman päivän englantia? Tunsin samaan aikaan noloutta ja ylpeyttä takellellessani sanoja ja kertoessani "asioista" - ihan kuin suoraan aliaksen pelitilanteessa! Toki nykyäänkin tulee arkisinkin tilanteita, varsinkin ns. liike-elämään liittyvissä sanastoissa, joita en yksinkertaisesti osaa kääntää suomeksi opiskeltuani asiat ensin englanniksi.
Nyttemmin huomaan silloin tällöin ikävöiväni englannin kielen puhumista. En ole puhunut juurikaan englantia koulun kurssieni loputtua, eli noin kolmeen kuukauteen. Töissä esimerkiksi ilahduttaa, jos pääsee jutustelemaan englanniksi, vaikka intonaatiot ei taivukkaan ihan entiseen tapaan. On erikoista huomata, kuinka nopeasti kielen puhuminen unohtuukaan.
Tapasin töissä ihmisen, joka puhui murtaen erittäin hyvää suomea. Päättelin itsekseni henkilön olevan suomalainen, mutta asuneen englanninkielisessä maassa jo pidemmän aikaa, ja tarkoitan siis todennäköisesti kymmeniä vuosia. Kuinkakohan nopeasti sitä oikeasti suomen kielen aksentti muuttukaan, tai kuinka nopeasti sitä voikaan omaksua paikallisten murteet, esimerkiksi englannin suhteen? Kuinka nopeasti oma kieli voi tavallaan unohtua? Onkohan se verrattavissa unien näkemiseen: lukion psykologiassa opetettiin, että on kotiutunut vieraaseen maahan, kun alkaa näkemään unia maan kielellä.
Muistan, kuinka ensimmäisten orientoivien koulupäivieni jälkeen luulin unohtaneeni suomen kielen puhumisen. Oli siis orientoivat viikot, kun tein tuttavuutta koulumme muihin fukseihin. Selitin kauheasti jotain juttua, mutta en millään saanut suomen kieltä päähäni, koska olin puhunut muutaman päivän englantia? Tunsin samaan aikaan noloutta ja ylpeyttä takellellessani sanoja ja kertoessani "asioista" - ihan kuin suoraan aliaksen pelitilanteessa! Toki nykyäänkin tulee arkisinkin tilanteita, varsinkin ns. liike-elämään liittyvissä sanastoissa, joita en yksinkertaisesti osaa kääntää suomeksi opiskeltuani asiat ensin englanniksi.
Nyttemmin huomaan silloin tällöin ikävöiväni englannin kielen puhumista. En ole puhunut juurikaan englantia koulun kurssieni loputtua, eli noin kolmeen kuukauteen. Töissä esimerkiksi ilahduttaa, jos pääsee jutustelemaan englanniksi, vaikka intonaatiot ei taivukkaan ihan entiseen tapaan. On erikoista huomata, kuinka nopeasti kielen puhuminen unohtuukaan.
Tapasin töissä ihmisen, joka puhui murtaen erittäin hyvää suomea. Päättelin itsekseni henkilön olevan suomalainen, mutta asuneen englanninkielisessä maassa jo pidemmän aikaa, ja tarkoitan siis todennäköisesti kymmeniä vuosia. Kuinkakohan nopeasti sitä oikeasti suomen kielen aksentti muuttukaan, tai kuinka nopeasti sitä voikaan omaksua paikallisten murteet, esimerkiksi englannin suhteen? Kuinka nopeasti oma kieli voi tavallaan unohtua? Onkohan se verrattavissa unien näkemiseen: lukion psykologiassa opetettiin, että on kotiutunut vieraaseen maahan, kun alkaa näkemään unia maan kielellä.